maanantai 18. syyskuuta 2017

The mountain coaster 16.9.17

Kandersteg oli ollut mun must visit - listalla jo pitkään. Suurin syy tähän oli siellä sijaitseva rodelbahn (kelkkarata) sekä vuorien keskeltä löytyvä järvi Oeschinensee. Kun juna jätti mut Kanderstegin pysäkille, tajusin kylän olevan uskomattoman upea ihan itsessäänkin. Kristallin kirkasta vettä johtava joki virtasi vanhan ja kauniin kylän läpi. Pikkuruinen kirkko seisoi keskellä vanhoja puumökkejä ja kaikki tämä sijaitsi aivan vuorien keskellä. Vain lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta oli gondolihissi ylös vuorille ja sinne suuntasin ensimmäisenä.

Ylös, ylös, ylös noustiin ja pian näin jo vasemmalla puolella ihmisten viilettävän rinnettä alas Rodelbahnilla. Olin niin innoissani! Olin viimeiset kaksi viikkoa tuskastellut sateiden takia, koska halusin vierailla tässä kohteessa vasta sitten, kun aurinko paistoi ja maisemista saisi kaiken irti. Nyt oli vihdoin sellainen päivä ja istahtaessani kelkan kyytiin olin maailman onnellisin seikkailija.

Rodelbahnin jälkeen kävelin noin puolisen tuntia kristallin kirkkaalle järvelle vuorien keskelle. Näky oli aivan uskomaton, kun polun päässä alkoi näkymään säkenöivän sinistä vettä. Tämä paikka oli houkutellut paljon matkailijoita luokseen, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Kiipesin rinnettä ylös, jotta näkisin järven lintuperspektiivistä. Kiivettyäni puolisen tuntia näin sadepilvien nousevan ylleni ja kipitin äkkiä takaisin rinnettä alas ravintolaan sadetta pitämään. Tämän jälkeen satoikin oikeastaan jatkuvasti. Olin flunssainen jo valmiiksi, joten olo ei ollut mitä parhain. Hyppäsin siispä junaan joka vei minut tunniksi Thun-kaupunkiin. Siellä napsin muutamia kuvia myös, jotka lisään postauksen loppuun!

-------------------------------------------

Kandersteg had been on my bucket list for a while now. The biggest reason being the rodelbahn (mountain coaster) and the mountain lake Oeschinensee. When I hopped off the train I saw that this little village was absolutely stunning just in itself. A river with crystal clear water ran beside the old wooden houses. A small church sat in the middle of the town. All around stood high majestic mountains. Only a short walk from the train station was the gondola lift up into the mountains. And that's where I headed first.

Up, up, up I went and soon enough I saw people going down the rodelbahn on the left side of me. I got so excited! For the past two weeks I had been mad at the weather for being so rainy. I wanted to visit this place on a sunny day to enjoy the views at their fullest. Now was finally that day, and when I sat on the sledge at the rodelbahn I felt like the happiest adventurer.

After the rodelbahn I hiked about 30 minutes up to the mountain lake. The water was so blue it looked out of this world. Many travelers had found their way to this spot and I'm not surprised. I climbed up the hills to get a better view of the little lake. After a while I saw dark clouds rolling in and thought it was best to descend back to the little restaurant by the lake. The rain came and didn't leave for the rest of the day. I already had a bit of a cold so this wasn't ideal. I hopped on a train and traveled to the city of Thun for an hour. I also took a few pictures there, which I'll add to the end of this post.








torstai 14. syyskuuta 2017

Beautiful Sisikon 10.9.17

Reissu jatkui Luzernista siis Sisikoniin. Matka paatilla kesti yli kaksi tuntia, mutta jatkuvat maisemien muutokset pitivät mielen virkeänä. Olisin päässyt kohteeseen myös junalla, mutta laivamatka oli niin paljon jännittävämpi. Hetkeäkään ei aika tuntunut pitkältä ja lämmittelemään pääsi sisälle pieneen ravintolaan. Lämmitellä maltoin aina vaan hetken, kun näin upeiden maisemien lipuvan ohi ikkunoista ja minun oli pakko mennä kannelle kuvaamaan.

Kun paatti saapui Sisikonin laiturille olin hämmentynyt. Kylä oli aivan pikkuriikkinen. Ensin viihdyin rannassa hetken, vuoret toisella puolella olivat uskomattomat! Tämän jälkeen lähdin vuoritietä pitkin kiipeämään ylöspäin, etsien täydellistä maisemaspottia. Jalat huusivat hoosiannaa ja pian tulin risteykseen. Piti päättää kumpaan suuntaan lähtisin kokeilemaan onneani. Valitsin mututuntumalta oikealle vievän tien. Vesiputouksen ja metsätien jälkeen löysin itseni juuri sieltä mistä halusin. Korkealta vuorella ja alla näkyi pieni Sisikonin kylä, järvi ja vuoret. Kuin maalauksesta. Olin mykistynyt tästä upeasta paikasta ja kamerani räpsi jatkuvasti kuvia. Sitten laitoin kameran hetkeksi pois ja imin itseeni kaiken mitä näin. En halunnut unohtaa tätä tunnetta. Intuitio oli tuonut minut tähän paikkaan, jossa seisoin vain minä suurten vuorien edessä. Tunsin olevani oikea seikkailija. Valitettavasti seikkailijatkin joutuvat palaamaan joskus kotiin ja hölkkäsin puolet mäestä alas ehtiäkseni junaan. Ehdin kuin ehdinkin, vaikka matkalla pysähdyin ties kuinka monta kertaa ottamaan lisää kuvia! Eikä muuten satanut tipan tippaa koko matkan aikana. Kannatti lähteä.

-------------------------------------------------

My adventure continued from Lucerne towards Sisikon. The journey took over two hours by boat but the constant changes in scenery kept me occupied. I could have reached my destination by train, but this was far more exciting! Not once did I feel bored, and if you got cold you could go and warm up inside. I could only sit inside for a minute before seeing beautiful mountains passing by, and having to hop out onto the deck for pictures.

When the boat arrived at Sisikon I was confused. The village was absolutely tiny. First I enjoyed the views by the lake, the mountains on the other side were stunning! After this I ventured up the mountain road looking for the perfect view over the village. My legs were killing me when I got to a crossroads. I had to decide which way to go and try my luck. I followed my instinct and chose to go right. Soon after a waterfall and forest path I found myself exactly where I wanted, high up in the mountain with a view over Sisikon, lake Lucerne and the mountains. It was like from a painting. I found myself taking hundreds of pictures until I put my camera down for a moment. I wanted to breathe it all in and remember this feeling forever. My intuition had brought me to this spot, where I stood alone in front of one of the most spectacular views I have ever seen. I felt like a real adventurer. Unfortunately even adventurers have to return home at some point, and so I jogged down the hill to catch my train. Miraculously actually catching it as I stopped many times for more photos on the way. And by the way, there was not a drop of rain during the whole day. I'd say it was a day well spent.










maanantai 11. syyskuuta 2017

Luzern 10.9.17

Täysin hetken mielijohteesta heitin sadetakin niskaan ja lähdin juna-asemalle. Olin edellisenä iltana suunnitellut reissun Luzerniin, mutta koko päiväksi oltiin luvattu sadetta. Aamulla satoi kaatamalla täällä Horgenissa ja suunnitelmani tuntui mitättömältä. En halunnut väkisin kastella kamerakalustoa tai sukkiani. Olin jo päättänyt, etten lähde ollenkaan. Reissukaverinikaan ei olisi päässyt mukaan, joten kaikki tuntui olevan minua vastaan. Pari tuntia myöhemmin työnsin nämä ajatukset syrjään ja kipitin äkkiä seuraavaan junaan kohti Luzernia. Ja voi kuinka kiitollinen olenkaan, että sen tein!

Luzern on kaunis! Ehdin kierrellä sitä paljon vähemmän aikaa kuin olisin halunnut, mutta näin kuitenkin kuinka upea kaupunki oli kyseessä. Vanha puusilta, kauniit rakennukset ja pienet ravintolat joen varrella. Jatkuvasti sai kuitenkin varoa, ettei saanut selfiekepistä päähän, kun turistit tunkivat suurin massoin silloille kuvaamaan. Tämä oli ehkä Luzernin ainoa miinuspuoli, se turistimäärä. Kenties sekin vaikuttaa, että olin sunnuntaina liikkeellä. Pidin kuitenkin kaupungista kaikin puolin ja haluan ehdottomasti käydä tutustumassa siihen paremmin vielä ajan kanssa. Tällä kertaa minun piti kuitenkin ehtiä paattiin, joka veisi minut Luzern-järveä pitkin seuraavaan kohteeseeni...

----------------------------------------------------------

On the spur of the moment I grabbed my raincoat and ran to the train station. I had planned my trip to Lucerne in detail the evening before, so waking up in the morning and finding out it was raining wasn't the nicest surprise. In that moment my plans felt insignificant, and I didn't feel like going at all. I didn't want to get my camera equipment wet, not to mention my socks. Even my travel buddy couldn't go with me. But a few hours later I pushed all my negative thoughts aside and caught the next train to Lucerne. And I'm forever grateful I did!

Lucerne is beautiful. Unfortunately I had much less time to explore it than I had wanted but I managed to see the old wooden bridge, the beautiful old buildings and the little restaurants along the river. All whilst on the constant watch out for selfie sticks sweeping at my face, as tourists invaded the bridges for photos. I think that was the only downside to the city, the amount of tourists. Perhaps the fact that I was visiting Lucerne on a Sunday had something to do with it too. All in all I loved the city and I definitely want to visit it again, with more time to explore. This time I had a boat to catch and it would take me along the lake Lucerne to my next destination...






maanantai 4. syyskuuta 2017

Rapperswil kinderzoo 3.9.17

Oli vaikea päättää, haluanko kirjoittaa tästä puistosta postausta vaiko en. Mielipiteeni eläintarhoja ja -puistoja kohtaan ovat hyvin ristiriitaiset. En olisi yksinäni kyllä eksynyt täällä eläinpuistoon, mutta lapset halusivat sunnuntaina mennä siellä käymään ja olin silloin poikkeuksellisesti töissä, joten lähdettiin sitten matkaan.

Puistosta jäi sen verran positiivinen kuva, ettei sinne oltu haalittu kymmenittäin eksoottisia eläimiä ihan vaan rahan takia. Monet lajit olivat eläimiä, jotka sopeutuvat eläinpuiston elämään. Lähes kaikillä eläimillä oli mielestäni todella hyvät puitteet asua, ainakin niin hyvät kuin vankeudessa eläminen voi tarjota. Poikkeuksena elefantit, gepardit ja kirahvit, joita mun mielestäni ei kuuluisi tuoda eläintarhoihin. Nämä lajit olivat osa tämän puiston suojeluprojektia ja kirahvinpoikasia oli jopa kaksi syntynyt ja jäänyt eloon tämän kesän aikana. Yksi nuori norsukin löytyi. Mielestäni kyseiset lajit viihtyisivät kuitenkin paremmin safareilla Afrikassa. Alueet olivat näillä kaikilla kohtuullisen hyvät, elefanteille oli juuri rakennettu uusi alue ja gepardeille se on rakenteilla. Varsinkin elefantit ovat kuitenkin niin viisaita otuksia, ettei niiden kuuluisi asua aitauksissa. 
Kiitollinen olen siitä, ettei täällä eläinpuistossa ollut isoja kädellisiä, enempää kissaeläimiä tai minkäänlaista delfinaariota. Päivästä jäi suhteellisen hyvä mieli ja lapset tietenkin rakastivat paikkaa.


---------------------------

It was hard to decide whether or not I wanted to write about this place. My opinions on animal parks and zoo's are very contradictory. I don't think i would have found myself visiting an animal park if it hadn't been for me working on a Sunday and the kids begging to go. 

I didn't hate the park. The place hadn't hoarded tons of exotic animals just for the money. Many of the species were animals that adapted well to life at the park. Pretty much all of the animals had plenty of space to live, I guess the best life in captivity can offer. With the exception of elephants, cheetahs and giraffes. All of these species are a part of this park's protection program. Two baby giraffes had just been born the past summer and there was also a young elephant. But no matter what kind of facilities zoo's have to offer, I don't believe that animals like these should be kept in captivity. They would be much happier on a safari in Africa. The elephants had just moved into a bigger area, and a new accommodation for the cheetahs is in the making. I still don't think they should be living there. I'm thankful that this animal park didn't have big primates, any more big cats or an aquarium with dolphins etc. Leaving the park I felt alright, and of course the kids absolutely loved it.