Lontoo 28.11.16

Ihan alkuun pahoittelut kolmen viikon katoamisesta! Syy ei ole suinkaan ollut laiskottelu, vaan olen ollut todella kipeänä jo pidempään. Ensin oli nielurisatulehdus ja sitten puhkesi korvasta tärykalvo. Lontoon reissu lykkääntyi viikko toisensa jälkeen ja kyllä harmitti. Eilen pääsin kuitenkin vihdoin matkaan, vaikka olo ei edelleenkään ole ihan 100%.

Aamulla lähdin kotoa ilman minkäänlaista suunnitelmaa. En tiennyt mitä halusin nähdä tai missä käydä. Tiesin ainoastaan sen, että yksin en halunnut lähteä metrojen kanssa sähläämään. Koko päivän matka taittui siispä maan päällä jalan. Ensin harhailin tottakai juna-asemalta kohti Big Beniä, onhan se edes kerran elämässään pakko nähdä. Olin kyllä kuvitellut sen olevan korkeampi. Turistilaumat kasvoivat hurjaa vauhtia aamun siirtyessä iltapäiväksi ja halusin äkkiä suurimmista ihmismassoista pois. Kiersin siispä pienen Oxford street - Piccadilly circus-lenkin ja valokuvaaminen muuttui vaarallisen nopeasti shoppailureissuksi... En kuitenkaan valita. Jouluostokset on nyt kaikki tehty ja itsellekin löytyi Primarkista pari kivaa paitaa. Katuja koristelivat ihanat jouluvalot, valitettavasti en niitä päässyt näkemään kaikessa komeudessaan pimeässä, mutta ihanaan joulufiilikseen pääsi jo nyt! Liikennettä sai varoa katuja ylittäessä ja ihmismassoihin katoaminen oli välillä väistämätöntä. Onneksi yksin reissatessa ei tarvitse pelätä hukkaavansa ketään.

Shoppaillessa olikin kulunut sen verran aikaa, että en oikein tiennyt mitä ehtisin vielä tekemään. Kävelin pitkän aikaa ilman päämäärää ja alkoi vähän ahdistamaan, en löytänyt mitään kivaa valokuvattavaa ja aloin tuntemaan oloni hieman eksyneeksi. Pian löysin itseni ihanasta vihreästä puistosta ankkojen ja oravien ympäröimänä. Oli ihanaa istahtaa hetkeksi ja syödä vähän evästä, vaikka kylmä tuuli yrittikin pilata fiilistä. Oravat tulivat hyvin nopeasti lähelle ja lokit tottakai kerjäsivät suurissa parvissa ympärilläni. Eväiden syöminen oli tuhoontuomittu idea tässä paikassa. Aurinko alkoi laskea ja matkan jatkuessa löysin itseni yhtäkkiä taas Big Benin juurelta. Olin jo ihan väsynyt ja ostoskassit painoivat. Päätin siispä suunnata kaupan kautta takaisin juna-asemalle ja kotiin.

En ehtinyt tekemään oikeastaan mitään. Se ei silti jäänyt vaivaamaan, koska tiedän pääseväni Lontooseen vielä monia kertoja niin halutessani. Ensi kerroille yritän myös laatia selkeämpiä suunnitelmia ja reittejä. Vaikka tämä ensimmäinen reissu jäikin tällaiseksi turistireissuksi, niin toivon pääseväni näkemään vielä niitä Lontoon salaisempiakin puolia tulevaisuudessa.

Rye 7.11.16

Tiedättekö sen tunteen, kun matkustatte junalla tunteja yhteen tiettyyn kohteeseen ja juuri kun pääsette pois junasta alkaa satamaan kissoja ja koiria? Tällainen alku oli reissullani Rye-nimiseen kylään. Ei mikään kovin iloinen yllätys, mutta Englannissa kun seikkailee hyvin todennäköinen sellainen. Onneksi repusta löytyy nykyään aina sateenvarjo, joka lohduttaa edes vähän masentavina hetkinä. Mutta miksi juuri Rye? Miksi matkustin pari tuntia yhteen suuntaan taas kerran yhtä kylää katsomaan? En oikeastaan tiedä. Jokin siinä paikassa vain kuvien perusteella oli viehättänyt ja pakko oli mennä katsomaan miksi.

Rye on hyvin vanha pieni kylä jossa on hurjan paljon historiaa. Sen uskotaan olleen olemassa jo roomalaisajoista lähtien ja sen keskellä sijaitseva "The mermaid inn"-hotelli on ollut kylässä jo vuodesta 1156 lähtien. Kyseisessä paikassa on kuulema muutama huone, jossa kummitteleekin... Mukulakatuja kävellessä saattaa löytää myös vanhan linnan ja tottakai kirkon. Ryessa on myös satama, joka on toiminut erittäin tärkeänä osana useissa sodissa. Kylästä löytyy myös sulosia piilotettuja kahviloita ja postilaatikoita. Rauhassa kävelemällä ja ympärilleen katsomalla tästä kohteesta löytyi loppujen lopuksi vaikka mitä suloista ja ihanaa!

Slindon, pumpkin fest & unohtunut video 23.10.2016

Oranssia, punaista, vihreää, keltaista... Slindonin pumpkin festillä oli aivan kaikenvärisiä ja -näköisiä kurpitsoja! Yritin valita kaikkein suloisinta, mutta kaikki olivat niin hauskan näköisiä että haaste oli mahdoton. Emme edes lähteneet hakemaan kurpitsaa, ajoimme Slindonin kylään silkasta mielenkiinnosta ja voi miten suloiseksi paikaksi se osoittautuikaan. Kurpitsoja katselimme aikamme ja suuntasimme sitten siskoni ja hänen perheensä kanssa kävelylle kylää ympäri. Eksyimme ihanaan metsään. Kävelimme lehtien peittämillä poluilla ja pienen kirkon hautausmaalla. Pudonneet lehdet rusahtelivat kenkien alla jatkuvasti. Kylä ei tosiaankaan ollut suuri, enkä oikeastaan nähnyt yhtäkään kauppaa. Oli kuitenkin mukavaa vaihteeksi kävellä luonnossa kaikessa hiljaisuudessa. Syksyn värit alkavat olla täällä nyt parhaimmillaan ja satojen erilaisten lehtipuiden ansiosta täällä Briteissä ruska on kyllä hurjan värikäs, varsinkin punaista on paljon! Päivä Slindonissa oli ihanan rento ja oli helpottavaa, kun vaihteeksi pääsin kyydillä eikä tarvinut busseilla ja junilla kulkea.

Huomasin muuten, että mulla on yksi vanha video täältä jota en ole julkaissut! Tämän videon olen tehnyt jo ihan ekoilla viikoilla, kun täällä Briteissä olin. Lähdin kävelylle Cissbury ringille ja videoin kaikenlaista matkan varrella. Videon laitoin Slindon-kuvien alle!

West Lulworthin kylä 5-6.9.2016

Mistä on pienet brittikylät tehty? Kotiovelle tuodusta maidosta lasipulloissa, ystävällisistä ihmisistä, vanhoista punaisista puhelinkopeista, suloisista notkuvista taloista. Niistä on pienet brittikylät tehty.

Kylä jossa hostellini sijaitsi Jurassic coast-seikkailuni aikana oli pienessä West Lulworth-nimisessä kylässä. Sinne saapuessani tunsin lämpöistä ja kotoisaa fiilistä. Ihmiset tervehtivät tuntemattomia ja kehuivat säätä, vaikka sää olisi ollut mitäänsanomaton. Pienistä kahviloista leijaili kahvin ja tuoreiden skonssien tuoksu kävellessäni aamuvarhain kylän halki. Kylässä oli yksi ainoa pieni kauppa, mutta sieltä löytyi kaikki mitä saattoi äkkiseltään tarvita. Talot olivat kaikki erilaisia ja hyvin persoonallisia. Suosikkejani olivat ehdottomasti olkikattoiset mökit värikkäine ovineen. West Lulworth oli kaikin puolin hyvin valokuvauksellinen pieni kylä ja oikeastaan ikävöin ihan hirveästi sinne ja tuolle koko reissulle takaisin!

BATH 10.10.2016

Aamulla teki mieli jäädä nukkumaan. Ei siksi, että sää olisi ollut huono tai reissu uuteen kaupunkiin ei olisi kiinnostanut. Mulla oli vaan kertynyt niin paljon univelkaa, että herätyskellon soidessa 6.30 aamulla halusin vain sammuttaa sen ja jäädä peiton alle nukkumaan. Onneksi en tehnyt näin, vaan raahasin itseni ulos ovesta pitkälle junamatkalle kohti Bath-kaupunkia.

Bath oli uskomattoman kaunis ja aivan täynnä upeaa vanhaa arkkitehtuuria. Rakennuksissa oli hurjasti pieniä yksityiskohtia ja mihin tahansa katsoikaan löysi jotain mielenkiintoista valokuvattavaa. Ihan ensimmäisenä kolmen tunnin junamatkani jälkeen suuntasin ikivanhaan kylpylään, joka on ollut paikoillaan ihan roomalaisajoista lähtien. Arkkitehtuuri tässä paikassa sai mut ihan sanattomaksi. Miten voi tuntea olevansa Roomassa keskellä Englantia!? Ensin luulin, että paikassa oli vain yksi allas, mutta voi kuinka erehdyinkään. Ikivanha kylpylä oli aivan valtava ja kierros sen ympäri kesti hurjan pitkään. Erilaisia huoneita ja altaita oli todella monta, toki toiset paremmassa kunnossa kuin toiset. Vanhat pilarit seisoivat edelleen tukevasti paikoillaan, mutta ohuemmat seinämät olivat paikoin jo murtuneet. Tämä paikka on kyllä ehdoton must see, jos käy Bathissa. Opiskelijakortilla pääsee myös halvemmalla sisään!

Kylpylän jälkeen kiertelin Bathin ihania katuja ja nautin aurinkoisesta päivästä. Löysin suloisen putiikin, jossa myytiin aivan mahtavaa fudgea. Hintavaa, mutta niin herkullista! Puissa oli jo syksyn värejä ja pahin turistikausi oli selkeästi takanapäin. Olisin voinut viipyä kaupungissa paljon pidempäänkin, mutta pian täytyi lähteä kohti Prior parkkia, jos halusin siellä ehtiä käymään. Sanotaanko vaikka näin, että välillä sitä ylämäkeä kiivetessä teki ihan vaan mieli kääntyä takaisin kohti Bathin kiemuraisia katuja. Tie tuntui jatkuvan loputtomiin, mutta vihdoin pääsin puiston porteista sisään ja kiertämään ihastuttavaa puistolenkkiä. Maisemat ylhäältä olivat kerrassaan upeat! Poluilla ei tosiaankaan ollut ruuhkaa ja sain nauttia hetken ihan yksinäni siitä kaikesta hiljaisuudesta ja rauhasta. Yritin siinä hetkessä imeä sisääni kaikkea mitä tunsin ja näin. Halusin pystyä muistamaan kaiken päivän aikana näkemäni sulkemalla silmäni. Eihän se ihan niin onnistunut, mutta kaupunki vei kuitenkin sydämeni ja tämä on ehdottomasti paikka, johon tulen vielä palaamaan!