keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Slindon, pumpkin fest & unohtunut video 23.10.2016

Oranssia, punaista, vihreää, keltaista... Slindonin pumpkin festillä oli aivan kaikenvärisiä ja -näköisiä kurpitsoja! Yritin valita kaikkein suloisinta, mutta kaikki olivat niin hauskan näköisiä että haaste oli mahdoton. Emme edes lähteneet hakemaan kurpitsaa, ajoimme Slindonin kylään silkasta mielenkiinnosta ja voi miten suloiseksi paikaksi se osoittautuikaan. Kurpitsoja katselimme aikamme ja suuntasimme sitten siskoni ja hänen perheensä kanssa kävelylle kylää ympäri. Eksyimme ihanaan metsään. Kävelimme lehtien peittämillä poluilla ja pienen kirkon hautausmaalla. Pudonneet lehdet rusahtelivat kenkien alla jatkuvasti. Kylä ei tosiaankaan ollut suuri, enkä oikeastaan nähnyt yhtäkään kauppaa. Oli kuitenkin mukavaa vaihteeksi kävellä luonnossa kaikessa hiljaisuudessa. Syksyn värit alkavat olla täällä nyt parhaimmillaan ja satojen erilaisten lehtipuiden ansiosta täällä Briteissä ruska on kyllä hurjan värikäs, varsinkin punaista on paljon! Päivä Slindonissa oli ihanan rento ja oli helpottavaa, kun vaihteeksi pääsin kyydillä eikä tarvinut busseilla ja junilla kulkea.

Huomasin muuten, että mulla on yksi vanha video täältä jota en ole julkaissut! Tämän videon olen tehnyt jo ihan ekoilla viikoilla, kun täällä Briteissä olin. Lähdin kävelylle Cissbury ringille ja videoin kaikenlaista matkan varrella. Videon laitoin Slindon-kuvien alle!

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

West Lulworthin kylä 5-6.9.2016

Mistä on pienet brittikylät tehty? Kotiovelle tuodusta maidosta lasipulloissa, ystävällisistä ihmisistä, vanhoista punaisista puhelinkopeista, suloisista notkuvista taloista. Niistä on pienet brittikylät tehty.

Kylä jossa hostellini sijaitsi Jurassic coast-seikkailuni aikana oli pienessä West Lulworth-nimisessä kylässä. Sinne saapuessani tunsin lämpöistä ja kotoisaa fiilistä. Ihmiset tervehtivät tuntemattomia ja kehuivat säätä, vaikka sää olisi ollut mitäänsanomaton. Pienistä kahviloista leijaili kahvin ja tuoreiden skonssien tuoksu kävellessäni aamuvarhain kylän halki. Kylässä oli yksi ainoa pieni kauppa, mutta sieltä löytyi kaikki mitä saattoi äkkiseltään tarvita. Talot olivat kaikki erilaisia ja hyvin persoonallisia. Suosikkejani olivat ehdottomasti olkikattoiset mökit värikkäine ovineen. West Lulworth oli kaikin puolin hyvin valokuvauksellinen pieni kylä ja oikeastaan ikävöin ihan hirveästi sinne ja tuolle koko reissulle takaisin!



tiistai 11. lokakuuta 2016

BATH 10.10.2016

Aamulla teki mieli jäädä nukkumaan. Ei siksi, että sää olisi ollut huono tai reissu uuteen kaupunkiin ei olisi kiinnostanut. Mulla oli vaan kertynyt niin paljon univelkaa, että herätyskellon soidessa 6.30 aamulla halusin vain sammuttaa sen ja jäädä peiton alle nukkumaan. Onneksi en tehnyt näin, vaan raahasin itseni ulos ovesta pitkälle junamatkalle kohti Bath-kaupunkia.

Bath oli uskomattoman kaunis ja aivan täynnä upeaa vanhaa arkkitehtuuria. Rakennuksissa oli hurjasti pieniä yksityiskohtia ja mihin tahansa katsoikaan löysi jotain mielenkiintoista valokuvattavaa. Ihan ensimmäisenä kolmen tunnin junamatkani jälkeen suuntasin ikivanhaan kylpylään, joka on ollut paikoillaan ihan roomalaisajoista lähtien. Arkkitehtuuri tässä paikassa sai mut ihan sanattomaksi. Miten voi tuntea olevansa Roomassa keskellä Englantia!? Ensin luulin, että paikassa oli vain yksi allas, mutta voi kuinka erehdyinkään. Ikivanha kylpylä oli aivan valtava ja kierros sen ympäri kesti hurjan pitkään. Erilaisia huoneita ja altaita oli todella monta, toki toiset paremmassa kunnossa kuin toiset. Vanhat pilarit seisoivat edelleen tukevasti paikoillaan, mutta ohuemmat seinämät olivat paikoin jo murtuneet. Tämä paikka on kyllä ehdoton must see, jos käy Bathissa. Opiskelijakortilla pääsee myös halvemmalla sisään!

Kylpylän jälkeen kiertelin Bathin ihania katuja ja nautin aurinkoisesta päivästä. Löysin suloisen putiikin, jossa myytiin aivan mahtavaa fudgea. Hintavaa, mutta niin herkullista! Puissa oli jo syksyn värejä ja pahin turistikausi oli selkeästi takanapäin. Olisin voinut viipyä kaupungissa paljon pidempäänkin, mutta pian täytyi lähteä kohti Prior parkkia, jos halusin siellä ehtiä käymään. Sanotaanko vaikka näin, että välillä sitä ylämäkeä kiivetessä teki ihan vaan mieli kääntyä takaisin kohti Bathin kiemuraisia katuja. Tie tuntui jatkuvan loputtomiin, mutta vihdoin pääsin puiston porteista sisään ja kiertämään ihastuttavaa puistolenkkiä. Maisemat ylhäältä olivat kerrassaan upeat! Poluilla ei tosiaankaan ollut ruuhkaa ja sain nauttia hetken ihan yksinäni siitä kaikesta hiljaisuudesta ja rauhasta. Yritin siinä hetkessä imeä sisääni kaikkea mitä tunsin ja näin. Halusin pystyä muistamaan kaiken päivän aikana näkemäni sulkemalla silmäni. Eihän se ihan niin onnistunut, mutta kaupunki vei kuitenkin sydämeni ja tämä on ehdottomasti paikka, johon tulen vielä palaamaan!


torstai 6. lokakuuta 2016

Tavallinen keskiviikko au pairina.

Blogini tähän astisista postauksista saa ehkä vähän sellaisen kuvan, että mun au pair työ on pelkkää seikkailemista ja upeissa kohteissa vierailemista viikko toisensa jälkeen. Todellisuudessa au pairin arki on kaukana sellaisesta glamour-elämästä mitä monesti saattaa blogeja lukiessaan kuvitella. Tosiasiassa monet viikonloput en jaksa lähteä mihinkään ja chillaan vaan siskollani... Ajattelin siis kirjoitella "my day" tyyppisesti eilisestä työpäivästä. Kuvia olen ottanut kameralla ja puhelimella, joten laatu vaihtelee suuresti. Koittakaa kestää! Lapsien nimiä en halua julkaista, joten käytän vain heidän etunimiensä ensimmäisiä kirjaimia. Poika, 5v, G ja tyttö, 7v, A.


Klo 07:30
Työpäiväni alkaa. Kävelen kaksi minuuttia host-perheeni talolle ja heti oven avattuani on vastassa uninen G, joka hymyilee ja tulee halaamaan minua. "Yay, you are back! I missed you so much" hän sanoo suloisesti ja haluaa heti näyttää viikonloppuna saamiaan leluja. Samaan aikaan, kun herra näyttää minulle jokaista lelua erikseen ja haluaa minun kiinnittävän ainoastaan häneen huomiota, on minun valmistettava molemmille lapsille aamupalaa. A valitsee heti Cocopops-murot, G miettii ikuisuuden mitä haluaisi aamupalaksi. Lopulta päädytään puuroon, joka yllättää minut. Yleensä lapset haluavat vain sokerisimpia muroja. Noh eihän sitä puuroa sitten paljoa syödäkkään ja pian todetaan, ettei ole ollenkaan nälkä enää. Koitan saada pojan suostumaan edes paahtoleipää syömään, mutta turhaan. Hän juoskee jo puolinakuna olohuonetta ympäri ja hakkaa siskoaan tyynyillä.
    Lapset pukeutuvat kouluasuihin ja alan letittämään A:n hiuksia. Hän halusi ehdottomasti itse harjata hiuksensa ja nyt valittaa, kun revin hiuksia. Yritän siis olla nopea ja saan semisiistin letin tehtyä ennen kuin lasten on alettava laittamaan kenkiä jalkaan. G tokaisee, että hänellä on kamala nälkä. Arvasin, että tässä käy näin. Kysyn pojalta mitä hän sitten oikein haluaisi syödä. Ei hän osaa päättää. Mikään ei kelpaa, koska hän haluaa vain karkkia tai keksin. Nostan hänet ylös ja vien autoon, tähän ei ole nyt aikaa. Onneksi host-äiti tuo paahtoleivät kummallekin lapselle autoon ja huutaminen loppuu. Host-äiti lähtee viemään lapsia kouluun ja palaan itse takaisin sisälle.



Klo: 8:30
Aloitan kotitöiden tekemisen. Ensin menen yläkertaan siivoamaan lasten huonetta. Petaan sängyt ja kiroan heidän miljoonia pehmolelujaan, jotka on joka aamu aseteltava nätisti sängylle. En rehellisesti sanottuna ole koskaan nähnyt kellään niin isoa kasaa pehmoleluja, aivan järjetöntä. Keräilen lattialta kirjoja ja asettelen hyllyyn nätisti. Tämän jälkeen pyyhin pölyt ja imuroin huoneen. Siirryn sitten siivoamaan alakerran olohuonetta lapsien sotkuilta. Leluja on aivan kaikkialla ja vähän veikkaan, ettei huonetta ole siivottu vapaapäivieni aikana. Legopaloja löytyy kaikkialta ja ne maastoutuvat täydellisesti mattoon. Astun jatkuvasti pienien palojen päälle. Alkaa ärsyttämään. Haen imurin ja rupean imuroimaan alakertaa huone kerrallaan. Ainakin kolme legopalaa katoaa imurin syövereihin enkä tunne yhtään sääliä. Imuroinnin jälkeen tiskailen vielä vähän astioita ja olen sitten valmis,


Klo 10:30
Host-isä kysyy, josko voisin lähteä kuvailemaan kilpahevosien treenejä. Suostun tottakai ja aikaa vierähtää useampi tovi kuvaillessa upeita laukkahevosia niiden juostessa ja hypätessä esteitä. Lenkkarit kastuvat ihan litimäriksi, kun loikin kostealla nurmikolla edestakaisin hyviä kuvakulmia etsien. Ärsyttää, kun kamera ei tarkenna kunnolla joka kerta. Kai mä sain pari ihan hyvääkin otosta.
       Kaksi tuntia myöhemmin lähden naapuritallille hakemaan itselleni hevosta ja lähden ratsastamaan. Paras osuus talleilla asumisessa! Ratsuna toimii ihastuttava kimo Cob-ruuna Buzz, joka on hyvin suuri ja laiska otus. En ole ratsastanut säännöllisesti pariin vuoteen, joten lihakset väsyvät nopeasti työskennellessäni kentällä Buzzin kanssa. Lähes tunnin jaksan ratsastella ja lopuksi otan vielä peilin kautta söpön yhteiskuvan. Lähtiäslahjaksi Buzz astuu vielä varpailleni kaikella painollaan. Hetken tuntuu, että jokin meni rikki...onneksi ei!




Klo: 14:00
Olen aivan poikki. Haluaisin ottaa pienet päikkärit, mutta on liian nälkä. En jaksa tehdä ruokaa, joten riisikakut ja salsadippi saa riittää (herkullinen makuyhdistelmä, kokeilkaa!) Telkkarista tulee Come dine with me ja on kiva kerrankin katsoa ruokaohjelmaa, kun on itselläkin ruokaa naaman edessä. Hetken otan vaan ihan rennosti ja nautin omasta ajastani, melkein nukahdan. Lähden sitten talleille siivoamaan ponien tarhoja. Hommassa menee puolisen tuntia ja lähtiessäni huomaan kauempana taivaalla tummat sadepilvet. Otan pari panoramakuvaa ja pian tulee jo kiire sadetta karkuun!



Klo: 15.30
Lähden host-äidin kanssa viemään lapsia ratsastamaan. Taivas on jälleen kirkkaan sininen, tyypillistä Brittisäätä. Mennään maastossa pikkulenkki ja mun housuihin tarttuu takiaisia ja käsivarsia pistelevät nokkoset. Lapsilla ei ole hanskoja ja kylmä tuuli saa sormet palelemaan. Molemmat haluavat vaan kotiin ja vinkuminen alkaa. Kotona host-äiti lähtee takaisin talleille ja itse alan maalaamaan lasten kanssa. Vähän aikaa maalaillaan kivoja eläinmaalauksia ja sitten alan valmistamaan ruokaa. Kalapuikkoja ja perunamuussia, yksi ihan perusateriousta tässä perheessä jos valmisaterioita ei lasketa mukaan. Lapset tulevat kiltisti ruokapöytään, mutta G valittaa heti kun huomaa parsakaalia lautasella. No hyi! Vähän joudun kiristämään, ettei jälkiruokaa heru jos ruokaa ei syödä loppuun. Pian on kaksi tyhjää lautasta ja iloiset lapset jäätelöt kädessä katsomassa Pokemonia. 



Klo: 18.00
Tiskaan astioita lasten katsoessa hetken telkkaria ja kun olen valmis sammutan sen. Yritän ehdottaa kaikkea, mitä voitaisiin pelata tai leikkiä. Mikään ei kelpaa, tai ainakaan molemmille. A haluaa värittää ja G rakentaa legoja. Yritän sitten tehdä molempia samaan aikaan. Eteeni pistetään tietenkin kaikkein vaikein legohäkkyrä rikkinäisen ohjeen kera. Pian on kuitenkin Star Wars-legokanuuna valmis ja kiitokseksi mua ammuskellaan sillä pitkin iltaa. G ei anna siskonsa kokeilla kanuunaa. Siitä vasta syntyykin tappelu. Molempia itkettää, kaikki on toisen syytä ja elämä on kamalaa. Molemmat yrittävät päästä toistensa kimppuun ja tyynyjä heitellään muakin päin, koska olen niin epäreilu...
    Kun lapset ovat rauhoittuneet patistan kummankin kylpyyn. Kastun taas läpimäräksi, kun yritän pestä lasten hiuksia ja toinen aina roiskii mua siinä samalla. Yritän saada lapset nopeasti ulos ammeesta ja puettua yökkäreihin. Sitten yläkertaan pesemään hampaita ja lukemaan satuja. Yritän opettaa G:tä lukemaan ja me luetaan yhdessä joka ilta helppolukuisia Star Wars-kirjoja. Poju yrittää kuitenkin aina arvailla sanoja ja päätellä kuvien perusteella, mitä sivulla mahtaisi lukea. Hienosti hän osaa jo kirjaimia, mutta niistä on vielä vaikeaa muodostaa sanoja. Ei siinä, en mä tosiaankaan osannut viisi vuotiaana lukea, eikä onneksi tarvinutkaan. Ulkona on kaunis auringonlasku ja katsellaan sitä hetki ikkunasta lasten kanssa, molemmat nojaavat muhun halaten. Rakastan näitä hetkiä.



Klo: 19:30
Olen valmis! Lähden kämpälle tekemään itselleni ruokaa. Wokkikasvikset ja quorn kana tärähtävät pannulle ja kymmenen minuuttia myöhemmin pääsen nauttimaan ihanasta herkkuateriasta. Syötyäni laitan itselleni kylvyn valmiiksi. Blueberry bathbomb värjää veden kirkkaan siniseksi ja pulahdan kuumaan veteen rentoutumaan. On se ihanaa, kun täällä Briteissä kaikissa asunnoissa on kylpy!
    Kylvyn jälkeen yritän pysytellä hereillä ja katsoa jännää thrilleriä, joka tulee telkkarista. Olen kuitenkin aivan loppu ja mun on pakko mennä nukkumaan. Ulkona on upean kirkas tähtitaivas ja kaunis kuunsirppi. Usein pilvettöminä iltoina katson hetken taivasta ja mietin kotia ennen nukkumaan menoa. Ei mulla tuu koti-ikävää, mutta on kiva hetken miettiä perheenjäseniä ja myös sitä kuinka onnekas olen, kun saan asua tällaisessa paikassa ja kokea kaikkea mitä koen. Nukahdan parin minuutin sisällä...tai ainakin tuntuu siltä.